HISTORIA
Sealyhaminterrieri on englantilainen terrierirotu, joka on
lähtöisin Etelä-Walesissa sijaitsevan Sealyhamin
kartanon alueelta. Kartano sijaitsee aivan Fishguardin läheisyydessä.
Sealyhaminterrieri on yhden miehen kasvatuksen tulos. Kapteeni
John Owen Tucker Edwardes halusi kehittää 1800-
luvun puolivälissä rohkean, kestävän terrierin
avukseen saukon metsästykseen. Sealyhaminterrierin luomisessa
kapteeni Edwardes käytti paikallisia terrierirotuja:
muinaista Cheshiren terrieriä, dandiedinmontinterrieriä,
karkeakarvaista kettuterrieriä, valkoista länsiylämaanterrieriä
sekä welsh corgia. Jokaisella risteytyksiin käytettävällä
rodulla oli ominaisuuksia, joita kapteeni Edwardes arvosti
ja halusi siirtää uuteen rotuun. Welsh corgilta
rungon pituus ja mataluus, dandiedinmontilta vahvat leuat
ja suuret hampaat, kettuterrieriltä kaksinkertainen turkki
ja länsiylämaanterrieriltä valkoinen väri
ja koko. Näin syntyi sealyhaminterrieri.
Kapteeni
Edwardes saavutti haluamansa tuloksen. Hän kuoli vuonna
1891, jonka jälkeen hänen tyttärensä Victor
Higgon jatkoi rodun jalostamista ja hänet valittiin vuonna
1908 Klubin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Sealyhaminterrieri
oli loistava metsästyskoira. Se toimi sekä vedessä
että luolassa.
10-
ja 20-luvulla sealyhaminterrieri oli erittäin suosittu
rotu Englannissa ja 1914 on huhuttu joissakin näyttelyssä
olleen jopa useita satoja sealyhaminterriereitä. Kanta
oli 20-luvulla suuri ja silloin aloitti kasvatustyön
myös Armel Baylay, kennel Shenden, joka kasvatti rotua
aina kuolemaansa saakka 1970-luvulle. Myös Sir Jocelyn
Lucas vaikutti englantilaisissa sealyhampiireissä, hän
käytti sealyhamejaan ensisijaisesti metsästykseen
ja tästä johtuen hänen koiransa olivat huomattavasti
pienempiä kuin näyttelyissä käyvät
rodun edustajat. Lucas on julkaissut myös kirjan sealyhameista
1929.
Toisen
maailmansodan aikana rodun populaatio romahti ja monet aikoinaan
tunnetut linjat kuolivat. Rotua harrastaa tänä päivänä
pieni, mutta sitäkin aktiivisempi joukko ihmisiä
ja sealyhaminterrieri rotuna valtaa uusia alueita.
YLEISTÄ
Sealyhaminterrieri on luonteeltaan reipas, tarkkaavainen ja
tarmokas. Se on hyvin leikkisä, huumorintajuinen ja ystävällinen
– koiramaailman klovni. Terrierimäinen itsepäisyys
kuuluu myös sealyhaminterrierin luonteeseen, se osaa
olla hyvinkin jääräpäinen ja tuntee oman
arvonsa.
Sealyhaminterrieri
on iloinen koira, joka nauttii liikkumisesta. Se ei kaihda
kylmää eikä sadetta, vaan on aina valmiina
pienen partiolaisen lailla. Sealyhaminterrieri kiintyy syvästi
omistajiinsa, mutta saattaa olla terrierimäisesti lievästi
varautunut vieraita kohtaan. Se tulee yleensä hyvin toimeen
lasten kanssa ja soveltuu siksi myös lapsiperheen lemmikiksi.
Sealyhaminterrieri on sievästä ulkomuodostaan huolimatta
aito terrieri ja tarvitsee pennusta lähtien määrätietoisen
kotikasvatuksen ja riittävästi liikuntaa.
ULKOMUOTO
Sealyhaminterrieriä voisi lyhyesti kuvata sanoin: matalaraajainen
ja pitkärunkoinen koira, joka on väriltään
yksivärinen valkoinen tai valkoinen, jolla on sitruunankeltaiset,
ruskeat, siniset tai mäyränväriset merkit päässä
ja korvissa.
Sealyhaminterrierin
kallo on heikosti kupera ja korvien välistä leveä.
Leuat ovat voimakkaat ja hampaat ovat suuret verrattuna koiran
kokoon. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat ja kärjistä
hieman pyöristyneet.
Sealyhaminterrierin
kaula on pitkähkö, paksu ja lihaksikas. Kaula on
tyvestä vankka ja viistoihin lapoihin hyvin kiinnittynyt.
Eturaajat ovat lyhyet ja vahvat. Runko on keskipitkä
ja notkea. Selän tulee olla suora. Kylkiluut ovat selvästi
kaareutuneet. Leveä rinta on syvä, ulottuen eturaajojen
väliin.
Sealyhaminterrierin
takaraajat ovat erittäin vahvat. Reidet ovat pitkät
ja lihaksikkaat. Polvet hyvin kulmautuneet. Sealyhaminterrieri
kantaa häntänsä iloisesti pystyssä.
Sealyhaminterrierin
säkäkorkeus ei saa ylittää 31 cm.
ROTU
SUOMESSA
Ensimmäinen
sealyhaminterrierin Suomeen toi vuonna 1924 johtaja Guy Olin,
uroksen nimi oli Brazen Toby, tästä koirasta ei
kuitenkaan tullut Suomen kannan kantaisää. Seuraavana
rodun toi Suomeen vuonna 1932 Britta Zilliacus-Stenius, kennel
Rezia sekä kolmas alkuaikojen merkittävä rodun
esilletuoja Pia Hannula, kennel Peggen, joka oli erityisesti
tunnettu airedalen terriereistään. Rotu kuitenkin
valitettavasti katosi Suomesta, koska kasvattajia ei ollut.
Rodun uusi tuleminen alkoi 1960-luvulla, kun Fjalar Hemming,
kennel Bobtail toi Englannista uroksen Rowandele Jolly Jokerin
ja nartun Rowandele Lucky Dreamin. Kennel toi vielä myöhemmin
Englannista uroksen Clevercob of Eastfield ja nartut Vandon
Variant sekä Pinelea Butcheler. Kennelissä syntyi
4 pentuetta, joita myös käytettiin innokkaasti näyttelyissä.
60-luvun loppupuolella Suomessa vaikutti innokas kasvattaja
Kerttu Helenius, kennel Ferryhill, toi useita koiria Englannista
ja Ruotsista; mm. Shenden Phlora, Saphire of Griff, Shenden
Pipersgirl, Shenden Shalandra, Vnacon Venus Bright, Farmvale
Easterglow. Kennelissä syntyi muutamia pentueita vielä
70-luvun alkupuolella.
Vuosi
1976 oli sealyhamien vuosi Suomessa, silloin tuotiin kaksi
uutta narttua Ch Risepark Only Me, kennel Misting’s,
om. Tuula Taipale ja Audacter Multum, kennel Quartermaster,
om. Sirpa Palonen. Lisäksi kaksi narttua Ruotsista Murmelin
kennelin, om. Hilkka Ojala, tuli Ch Mac Holly Magic Matahari
sekä Doing kenneliin, om. Päivi Eerola, Hornpipe
Delicate. Samana vuonna kennel Raijaj, om. Raija Järvinen,
toi Norjasta Int & Nord Ch Jeffersson Jackpotin, joka
olikin aikakautensa menestynein sealyhaminterrieri näyttelyissä
voittaen mm. Best In Show STJ:n 30-vuotisjuhlanäyttelyssä
1977. Jefferson Jackpotia käytettiin myös jalostukseen
ja uroksella oli Suomessa 6 pentuetta. Kaikki edellä
mainitut kennelit ovat myös kasvattaneet ansiokkaasti
rotua. Jeffersson Jackpotin tytär Int & Nord Ch Misting’s
Just a Jewel, om. Raija Järvinen, seurasi isänsä
jalanjälkiä ja voitti mm. Best In Show:n vuonna
1982 Scandinavian Sealyham Society:n erikoisnäyttelyssä.
Mainitsemisen arvoinen on myös Int & Nord Ch Polrose
Patrician, om. Hilkka Ojala, jonka jälkeläisistä
Misting’s kennelissä kolme saavutti valionarvon.
Kennel Washakie, om. Taina Nygård, toi kolme koiraa;
mm. Ruotsista nartun Silvery-Moon’s Dream Cocktail ja
myöhemmin Hollannista englantilaisen Torset Treacle Fudgen
(1997).
Raijan
Järvisen ja Tuulan Taipaleen lopetettua rodun kasvatuksen
80-luvun puolivälissä rotu eleli hiljaiseloa aina
90-luvun alkupuolelle, jolloin Juha Kares toi rodun uudelleen
Suomen kartalle tuomalla Englannista nartut Ch Torset True
Joyn sekä Ch Talk of Glory of Torsetin ja Ruotsista uroksen
Werweise’s British Bond of Chic Choix:n. Vierailuilla
kävivät Juha Kareksen luona Ch Goodspice Show Thyme
ja Ch Torset Touch of Class. Chix Choix sealyhameista parhaiten
näyttelyissä menestyi Multi Ch Chix Choix Trevor
Truestar, joka on nähty kehissä vielä 2000-luvullakin.
Näistä tuonneista rotu sai kuitenkin uuden alun
Suomessa. Vuonna 1998 kennel Six-Pack toi Ruotsista nartun
Int Ch Werweise’s Playing Around, josta alkoi uusi luku
suomalaisten sealyhamien historiassa.
2000-luvulla
Suomessa on ollut pentuja neljässä kennelissä,
Aqua-Stone (om. Nelly Palonen, 1 pentue / 2 pentua), Quartermaster
(om. Sirpa Palonen 3 pentuetta / 11 pentua). Mainittakoon,
että Sirpa Palonen on kasvattanut sealyhameja vuodesta
1977.
Six-Pack (om. Carita ja Harri Natunen 5 pentuetta / 24 pentua)
sekä Washakie (om. Taina Nygård, 1 pentue / 1 pentu).
Viimeisten viiden vuoden aikana maahan on tuotu sekä
uroksia että narttuja, Englannista, Kanadasta, Ruotsista
ja Tanskasta. Merkittävin tuonti- ja jalostuskoira on
Multi Ch Abricot Moonraker, jonka 13 pennusta Suomessa peräti
10 on saavuttanut valionarvon. Näyttelyissä kasvattajaluokat
ovat esittäneet kennel Misting’s ja kennel Six-Pack.
Werweise’s Playing Aroundin jälkeläisluokka
oli STJ:n näyttelyssä BIS-5 v. 2002, tämä
on tiettävästi ainoa rodussa esitetty jälkeläisluokka.
Tämän nartun 11 jälkeläisestä 6 on
valiota, joista 4 kansainvälistä valiota. Int Ch
Quartermaster Chic Charlotella on 3 kansainvälistä
muotovaliojälkeläistä 5 pennusta.
Rotu
elää tällä hetkellä ehkä aktiivisinta
vaihettaan Suomessa tähän mennessä, vaikkakaan
aktiivisia kasvattajia ei ole montaa, mutta uusia rotuun on
tullut uusia aktiivisia harrastajia ja rotua on onnistuttu
pitämään terveenä. Kennel Six-Pack on
vienyt sealyhaminterriereitä USA:han, Kanadaan, Australiaan,
Englantiin, Israeliin, Puolaan ja Norjaan.
